Cara on ehdottomasti vain muutaman ihmisen hevonen, eikä sen hoitoa tohdi täysin tuntemattoman tai kokemattoman ihmisen kontille jättää. Tamma vaatii hoitotoiminpiteissä tietynlaista rutiinia ja uudet asiat, paikat ja ihmiset saavat sen oitis levottomaksi. Mitenkään vaarallinen tai vaikeasti hoidettava Cara ei ole, sen kanssa kaikki vaan vaatii enemmän aikaa ja rauhallisuutta. Oman ihmisensä seurassa Cara saattaa olla hyvinkin hellyydenkipeä ja hoitotoimenpiteet; harjaus, kavioidenputsaus ja satulointi sujuvat ilman turhaa liikkumista ja turhautumista.

Sama herkkyys jatkuu kun siirrytään tallista ratsastamaan, annettujen apujen tulee olla selkeitä mutta liian kovaa ei saa painaa, puristaa eikä vetää. Hyvällä ja rauhallisella istunnalla pärjää tamman kanssa pitkälle - itselläni on tuottanut suuria vaikeuksia tottua tamman herkkyyteen kun vastapainoksi ratsastan jykeviä ja jäykkiä suomenhevosia. Cara on koulutettu erittäin pitkälle ja siltä voi pyytää mitä tahansa kunhan vain itse osaa, tammalla on palkitut ja kehutut askellajit ja tammasta löytyy räjähtää voimaa ja liikettä kun pyydetään lisättyjä askellajeja.

Tamma tykkää erityisesti erikoisempien tehtävien suorittamisesta, ja onkin tyytyväinen kun joskus sen eteen kasataan pieniä esteitä - kovin vauhdikas tamma ei esteillä ole, mutta korvaa puuttuvan vauhdin tekniikalla ja tyytyväisellä pärskähdyksellä esteen jälkeen. Kesken kisakauden suurien esteiden hyppääminen on kielletty.